Poliitikkojen ja journalistien kiirastuli

Hesari löi pöytään jymypommin, jonka kaikuja löytyy historiasta. Suomalaiset eivät enää muista toimittaja Matts Dumellin saamaa maanpetostuomiota ja Zavidovo vuotoa. Ne ovat jo kauan sitten elettyä elämää. Monelle ei kuitenkaan ole näin. Me jotka elimme, toki nousevan teini-ajan vuosina, nuo hetket, ne kuvastivat meille Kekkosen aikaa ja suurta vastakkainasettelua maailmassa. Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, sen voima tuntui kaikkien elämässä. 

 

Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan vahvasti verkottuneella tavalla suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta vapaata kansaa ei voinut kahlita ja liehittelijät tiedettiin sekä tunnettiin. Myöhemmin Helsingin Sanomat väitti, perustellusti että Dumell oli vain sijaiskärsijä. Neuvostoliiton puolesta vahvasti toiminut olisi HS:n mukaan ollut kansanedustaja Jaakko Laakso. Dumell oli toimittaja ja Laakso Neuvostoliiton ystävä ja Vasemmistoliiton kansanedustaja.

Laakson väitettiin olleen se ”sanansaattaja joka ohjasi KGB:n ja kohteen yhteen”. Ilkka Kanerva kertoo vuonna 2014 julkaistussa Kotiryssät -kirjassa: ”Minulla oli oma kotisupolainen, jonka kanssa sparrasin näitä asioita. Olin kai ainoa, joka teki niin. Se jatkui myös Seppo Tiitisen aikana. Supossa oli yksi henkilö, jolle kerroin (neuvostolähetystön edustajien) tapaamisista.”

Helsingin Sanomat on nytkin kohun keskellä. Toki Dumell oli Ylen ja Huvudstads Bladetin toimittaja. Nyt koetut tapahtumien ketjut ja laaja yhteiskunnallinen keskustelu on herätys itsenäisyyden 100 vuotista juhlaa päättävälle Suomelle ja erityisesti poliitikoille sekä alleviivattuna toimittajille. Yhteiskunnan ”väkivaltakoneisto” saattaa yhdessä hetkessä astua kotiisi ja repiä auki, sinun omasta mielestäsi pyhää ”tietolähde” raamattua. Sinusta saattaa tulla myös ”ennakkoesimerkki”, varoittava käsimerkki kaikille maamme toimittajille.

Saattaa olla, ihan samalla tavalla, että tuo koneisto astuu seuraavaksi jonkun kansanedustajan kotiin, penkoo sinun laitteesi ja lähteesi. Meidän on jokaisen tunnustettava, että nyt on tehtävä jotain. KRP tekee sitä, minkä poliittinen ja sotilaallinen johto, oikeuslaitoksella vahvistettuna, määrää. Käskyläinen on käskyläinen eikä heitä ole syytä varomattomasti osoitella.

Olen mukana eduskunnan jäsenenä, Parlamentaarisessa siviili- ja sotilastiedustelulakia valvovassa komiteassa. Olen saanut syksyn ajan perehtyä tuohon kokonaisuuteen, jota nyt viedään voimakkaasti eteenpäin. Lakien paketti on merkittävä kokonaisuus, vajaa 600 sivua vankkaa asiaa ja tekstiä. Niihin on syytä nyt entistä enemmän perehtyä. On kyettävä luomaan selkeä kuva mihin maamme tiedustelua ollaan viemässä. Siksi tämä työ on jokaisen, joka on mukana tuossa työryhmässä, otettava hyvin vakavasti. Nyt ei ole kyse poliittisesta manööveristä vaan vakavaakin vakavammasta lakipaketista, joka pureutuu ihmisen perusoikeuksiin.

Uusien lakien keskiössä on karrikoiden kolme henkilöä, heillä on valtaa ja oikeuksia. Yksi on Supon päällikkö tai hänen määräämänsä korkea Supon virkamies. Toinen on Armeijan tiedustelujohtaja tai hänen määräämänsä korkea-arvoinen upseeri. Kolmas on Tiedusteluvaltuutettu, jota ei ole valittu mutta jonka kelpoisuusehdot on kirjattu lakiin, ylemmän juristin koulutuksen saanut ja vahvaa kokemusta omaava henkilö. He ovat keskiössä, jonka toimintaa maamme Oikeuslaitos valvoo ja antaa luvat toimia. Istunnoissa saa aina olla mukana Tiedusteluvaltuutettu.

Armeijan tiedustelujohtajalla on oikeus päättää tiedustelusta ulkomailla ja hänellä on oikeus sallia Suomessa tapahtuva tiedustelu, jonka ulkovaltojen edustaja suorittaa. Supon päällikkö saa samat valtuudet siviiliasioiden ja henkilöiden osalta. Tiedusteluvaltuutettu on puolestaan henkilö, jonka tulee kaiken aikaa tietää kuka ja mitä sekä milloin. Hän on ikään kuin yhteiskunnan unilukkari, joka on hereillä 7/24. Hän toimisi Tietosuojavaltuutetun toimistossa hyvin laajoin valtuuksin. Eduskuntaan tulisi uusi Tiedusteluvaliokunta.

Laissa tultaisiin määrittelemään se millaista tietoa ja mihin kohdistuneena kerättäisiin Internetin ihanasta maailmasta. Tehtävä saattaa olla haastava koska suurin osa netissä virtaavasta materiaalista on elävää kuvaa. Prosenteissa mitaten siis pornoa, elokuvia ja ajanvietettä, tv ohjelmia on 95 prosenttia. Tuon jälkeen jää 5 % josta leikataan ihan tavanomainen liikenne pois. Silti jää mieletön määrä seulottavaa. Tuohon seulontaan tarvitaan taas jokin laitos, vaikkapa maan uumenissa oleva, joka tekee ao. työtä.

Lyhyesti sanottuna. Tulikohan ikään kuin sivujuonteena Hesarista varoittava esimerkki, jonka seuraus on se, että me alamme ymmärtämään, kuinka tärkeä on saada pikaisesti lakikokonaisuus, joka suojelee sekä yhteiskuntaan sekä sen toiminnasta kertovia journalisteja. Toivon kuitenkin, ettei jutun kirjoittanut toimittajapari joudu kärsimään samaa minkä Dumell koki. Ja joku siinäkin luiskahti kuin saippua kämmenestä. Käykö nytkin tällä tavalla.

Oleellista on se, että nyt puututaan perustuslain 10§:n. Luottamuksellisen viestin suojaan puututaan tavalla joka edellyttää eduskunnan 5/6 osan enemmistöä, jos se halutaan voimaan pikaisesti. Nyt on sen hetki, tilanne maailmalla vaatii tätä. Esitys tulee eduskuntaan 2018 alussa.

Matti Torvinen

kansanedustaja (SIN)

MattiTorvinen
Sininen tulevaisuus Rovaniemi

Kokenut ammattijuristi ja ammattimainen poliitikko. Asioiden ja taustojen asiallinen tarkkailija. Poliittisesti suomalaiset arvot ja arvopohja ovat kunnioitettavia seikkoja. En hyväksy poliittista epärehellisyyttä ja asioiden salaamista. Voin hyvin nähdä suomalaisia arvoja monissa puolueissa. Sinisten menestys kaatui meidän johtajien täydelliseen kyvyttömyyteen nähdä todellisuus. Itseisarvo oli valta ja vallassa sinnittely, eikä vallan perusta eli kansalaisten luottamus. Minulla on käynnissä luottamuksen palautus, joka alkaa omista poliittista toimista sekä niiden arvioinneista. Sininen matka ei ollut minulle kultalusikka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu