MattiTorvinen

Hjallis Harkimo uskalsi kääntää uuden lehden

  • Puoluesihteeri Matti Torvinen
    Puoluesihteeri Matti Torvinen

Eduskunnan (Ankkalinnan) tasapaino horjahti pahemman kerran, kun liike-elämän Hannu Hanhi, Hjallis Harkimo rikkoi tabut ja rohkeni loikkaamaan suuresta ja mahtavasta Kokoomuksesta. Lasinen katto romahti ja sirpaleita ryhdyttiin kokoamaan. Kokoamisen aikana lasipalaset paljastivat sen minkä Hannu (Hjallis) Hanhi osoitti. Suomalainen politiikka elää ja vaikuttaa värillisen lasikaton alla, kansa ei näe, eikä heille näytetä mitä katon alla on. Se meni hetkellisesti rikki.

Hannu Hanhi (yksi maailmankaikkeuden onnekkaimpia hahmoja) viipertää sarjakuvissa ja tapaa erilaisia ihmisiä, ilmiöitä ja maailmoja. Ankkalinna, Aku Ankka on 1900 luvun ajan tehokeino kertoa yhteiskunnan kulloisestakin tilasta. Kaupunki ja sen hahmot elävät kulloisenkin aikakauden ismien, tapojen ja epäluulojen kautta. Samalla kaupunki kertoi ja kertoo vallitsevan tilanteen.

Hjalliksen Hannu Hanhi hahmon kieltäminen, hänen sanomansa vähättely, onnistui suhteellisen hyvin. Onneksi epäilys jäi elämään. Hänen väitettiin vieroksuvan työntekoa, eihän se käy kokouksissa tai puhu eduskunnassa. Ei hän puhu koskaan (Eduskunnassa) mitään missään. Hjallis vetää vain omaa diili-rooliaan ja roikkuu tuolillaan, nuokkuu. Onneksi media meni vain osittain halpaan, joku Hannu Hanhi uskalsi sanoa, että politiikka on ihan oikeasti rikki, lasikatto on romahtanut.

Kokoomus ajoi median miinaan Turusen kortilla, politiikan Kroisos Eero Lehti Pennosen kaveri, Tero Tuhlari Turunen oli helppo kortti. Loistavasti ajoitettu irtiotto Sinisestä puolueesta oli kuin parasta Ankkalinnan teatteria. Nyt syyllistettiin Sininen puolue, jäihin vajoava uusi tulokas, Sinisen lippukunnan Veli Ponteva-partio. Tämä joukkue rikkoi lasikattoa edellisen kerran Eduskunnassa vuosi sitten. Tero Tuhlarista sai käteensä, Kulta Into Pii Orpo, loistavan, ähäkutti Siniset-luuserit kortin.

Pelle Sampo Peloton oivalsi Into Piin toimet viime hetkellä. Vielä aamulla Into Pii tuijotti Pelleä silmiin, minä vien pian sinun keksintösi. Onnekas Pelle Peloton keksi näytelmän, jossa Sinisten Suden pennut Tupu, Hupu ja Lupu näyttelivät keskeistä roolia. Touho serkku, Torvinen Ankka säesti tätä Sinisten partiolaisten kuoroa. Tupu Elo otti partiolaisena keskeisimmän roolin, Kokoomuksen huijauksen paljastamisessa. Sudenpennut eroavat Sipilän Lippukunnasta.

Ei voi myöskään olla huomioimatta, lasikaton kahta murtajaa Aaron Paavo Väyrynen Ankkaa ja Milla Lepomäki Magiaa. Heillekin kuuluu tärkeä rooli Ankkalinnan (Eduskunnan) lasikaton murtamisessa. He ansaitsevat myös erikoiskiitoksen.

Palataan nyt arkeen. Mikä Hjalliksen sanomassa on oleellista. Se että suomalaista politiikkaa pyörittää pienen pieni piiri. Se on loistava oivallus. Muutama mies on vallan kahvassa, naisia sieltä ette tapaa. Toki puolueet vetävät puheenjohtajistoonsa mieluusti, näytille naisia. Kuka nyt kulloinkin sattuu löytymään,  mutta vähemmän oikeasti katu-uskottava kelpaa. Peli tarvitsee julkisuuskuvan, jota ylläpidetään näillä näennäisillä hahmoilla. Hjallis on oikeassa, johtaminen ontuu ja se keskittyy muutamaan ihmiseen. He pyörittävät ison koneiston avulla Suomea ja eduskuntaa.

Politiikkaa pyörittävä koneisto jää median huomion ulkopuolelle. Medialla ei ole aikaa, pitää luoda lööppejä ja otsikoita, klikkauksia. Ne vetävät huomion ja pomojen kiitokset. Tätä median toimeliasta joukkoa nämä muutaman miehen johtamat avustaja ja eritysasiantuntijajoukot pyörittävät huhuineen ja juttuineen. Katsokaa vaikka Kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksen uutisjuttuja. Jokainen haasteltavaksi valittu puhui samaa mantraa Hjallis ei ole koskaan ollut kokoomus. Tätä media toisti kuin rakkikoira. Uskallus puuttuu, isoja kohtaan.

Suomalainen politiikka on muulla kuin kansanedustajien käsissä. Se on Hjalliksen sanomassa oikein. Avustajat ja asiantuntijat ratkaisevat erilaiset kysymykset omissa palavereissaan. He eivät ole kansan valittuja mutta he toimivat kuin olisivat kansan valittuja. He eivät kerro kansanedustajille toimistaan ja tavoitteista, joita pienet piirit heidät on pannut tekemään. He ovat ottaneet suomalaisen politiikan tekemisessä liian keskeisen roolin. Tästä ei kukaan uskalla puhua, tai siis nyt uskalsi.

Suomalaisessa politiikassa on vihdoinkin alkanut puhaltamaan vapauden tuuli. Ensin aloittivat Siniset, Paavo Väyrynen seurasi, Lepomäki ravisteli ja Hjallis puhkaisi lopun katosta. Tuuli puhaltaa sisään ummehtuneeseen maailmaan. Maailmaan jossa elää sodan jälkeisen ajan mantra, väite että Suomi tarvitsee vain kolme suurta puoluetta, muuten yhteiskunta on kaaoksessa. Tätä ovat sukupolvet jakaneet edelleen, äidiltä pojille ja isältä tytöille. Nyt tuota kuplaa ollaan purkamassa, lasikaton sirpaleet kootaan yhteen.

Ihmiset kentillä ja kaduilla haluavat muutosta, vanhat suuret puolueet eivät tuo ratkaisua. Politiikassa on jo aika uusille mahdollisuuksille. Eurooppalainen kulttuuri, useiden puolueiden ja moninaisten arvojen kokoaminen yhteiseksi on alkanut Suomessa. Kokoonnutaan yhteen suureen politiikan pöytään, pyyhkäistään harvojen äijien valta Kolera-altaaseen. Toivotaan aikaa, jolloin puolueita on 15 joista yhdelläkään ei ole yli 15% kannatusta. Ehkäpä se aika on edessä ja kokoonnumme yhden suuren suomalaisen poliittisen pöydän äärelle.

Matti Torvinen

Kansanedustaja, puoluesihteeri

Sininen Tulevaisuus rp   

 

 

  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset